- oltiin kuin veljet -

Niin monet muistot
kieppuu päässä
ympyrää

Niin paljon yhdessä koettiin

Me pitkin öisiä katuja riehuttiin
Ilman päämäärää päiviä ja öitä ajeltiin
Ensimmäinen viskipulloni yhdessä korkattiin
Tallinnanaukiolla naisia yhdessä katseltiin
Ja tyylikkäästi mustangilla kruisailtiin
Toistemme syliin niin usein sammuttiin
Käsi kädessä maijan takaosassa matkattiin
Muijamme aina mustasukkaisiksi tehtiin
Toisiimme täysillä luotettiin

Vain vuoksesi sun
pystyyn nostan pääni mun
Muistaa sut täytyy ilolla,
helvetin suurella tunteella

Renttu menetti veljensä. Veljiä me oltiin, vaikka muut luuli siskoksi ja veljeksi, vaik ei siis ihan aikuisten oikeesti oltu. Pennuista asti vaan kuljettiin yhdessä. Miten mä nyt osaan tätä elämän peliä pelata. Mein piti aina kestää kaikki yhdessä. Sä olit mulle niin luvannut. Miksi tästä maailmasta lähtee aina ne hyvät ensin? Mä koitan osata muistaa sua ilman kyyneliä, koska niin sä oisit halunnut. Mutta anna anteeks jos kyyneleet karkaa. Mä kokoan porukan ja me käydään meidän mestoilla ja nostetaan sulle malja, joka ikiselle muistoole susta.

Yrittäny oon taas vuosien jälkeen runoilla. Tuokin tekele löytyy rakkausrunot.fi osotteesta, aquilus umbra nimimerkin alta.